Ikuiselle suorittajalle

Suorittaminen ja kiire on jo jonkin aikaa ollut ainakin somessa ”trendikästä”. Viime aikoina olen törmännyt teksteihin, joissa kannustetaan pois tuollaisesta ajatusmaailmasta ja suositellaan lopettamaan suorittava elämäntyyli. Ymmärrän kyllä tuon toisenkin näkökulman, mutta entäs jos itse nauttii tällaisesta suorittavasta elämäntyylistä?

Mielestäni kenenkään ei tarvitse potea huonoa omatuntoa oli sitten tehokas tekijä tai hitaammasta elämäntyylistä nauttiva. Kumpikaan ei ole toista parempi ja meitä on niin erilaisia, että kaikille ei samanlainen elämäntyyli voi mitenkään sopia.

Minä olen aina ollut tällainen suorittaja ja nautin siitä, että minulla on monta rautaa tulessa. Vaikka esimerkiksi täysipäiväisen koulun ja työn yhdistäminen oli haastavaa, niin tunsin oloni tyhjäksi koulun loputtua. Eikä kulunut aikaakaan, kun olin taas aloittanut uuden harrastuksen ja e-kirjan kirjoittamisen – eli en vain saa pidettyä kalenteriani pitkään tyhjänä.

Miten sitten jaksan jatkuvaa suorittamista ja myös hetkittäistä kiirettä? Tasapainotan elämääni niin, että kun teen asioita – teen niitä paljon, mutta silloin kun olen vapaalla – olen täysin vapaalla. Silloin, kun olen tekevällä päällä, teen paljon asioita jo ennakkoon valmiiksi. Minun on jotenkin helpompi myös saada enemmän aikaan kerralla kuin tehdä ripotellen asioita.

Uskon, että monilla haaste on se, että kiire ja pitkät to do -listat alkavat hallita elämää ja ne ovat mielessä silloinkin, kun pitäisi olla vapaalla. Sen sijaan, että esimerkiksi olen itseäni pitänyt kovana suorittajana, olen mielestäni aina ollut todella rento tyyppi. Pystyn rentoutumaan, vaikka en olisikaan saanut päivän tai viikon kaikkia asioita vielä hoidettua. Vapaa-aika kannattaakin ottaa yhtä vakavasti kuin työ ja pitää huoli siitä, että se todella on rentoutumiseen, eikä tekemättömien tehtävien stressaamiseen. 

KOKO PÄIVÄN SOHVALLA MAKOILU TAI MUU ITSELLE KIVA RENTOILU ON MYÖS ELÄMÄÄ, EIKÄ KANNATA AJATELLA, ETTÄ SE ON HUKKAAN HEITETTYÄ AIKAA.

Ole siis armollinen itsellesi, vaikka et olisikaan pysynyt itsellesi asettamassa aikataulussa. Luo uusi aikataulu ja jatka vapaan jälkeen siitä, mihin jäit. Kun on rentoutunut, jaksat taas myöhemmin suorittaa ja voit saada ne aikaisemminkin rästiin jääneet tehtävät tehokkaammin hoidettua. On tietysti aivan normaalia, että silloin tällöin stressi on vapaa-ajankin riesana, mutta siitäkään ei itseään kannata soimata.

Pidin viikko sitten yhden arkivapaan ja puhelimeen ponnahtavat sähköpostit saivat mielen jatkuvasti työasioihin. Tein sitten ihan konkreettisen liikkeen ja siirsin sähköpostisovelluksen puhelimessa niin, etten nähnyt ilmoituksia. Jätän usein iltaisin puhelimen muutenkin kokonaan äänettömälle ja näyttö alaspäin, jotta voin viettää vapaa-aikaa rennommin.

Toinen asia on hyväksyä se fakta, että kaikkeen ei voi panostaa yhtä aikaa. Itse esimerkiksi en stressaa sotkuista kotia, jos tiedän että tänään olen saanut jo monia muita asioita hoidettua. Koko päivän sohvalla makoilu tai muu itselle kiva rentoilu on myös elämää, eikä kannata ajatella, että se on hukkaan heitettyä aikaa. Tämä oli itselleni ainakin todella tärkeä oivallus.