Harrastuksesta ammattilaiseksi: Luisteluvalmentaja

Artikkelin kirjoittaja toimii päätoimisena yksinluisteluvalmentajana kilpa- ja huippu-urheiluun tähtäävässä seurassa.

Luistelin itse 15 vuotta ja rakkaasta harrastuksesta tuli ammatti vähän vahingossa.

Muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan liikunnanohjausta ja siinä koulun ohella aloitin valmennuksen yhdessä kaupungin taitoluisteluseurassa. Koulun päätyttyä jatkoin töitä siellä ja sillä tiellä ollaan. Liikunta-ala on aina kiinnostanut minua mutta mistään muusta ohjaustatyöstä en ole nauttinut ja saanut irti näin paljon kuin valmennuksesta oman lajin parissa. Teen tätä todella rakkaudesta lajiin.

Kaikki eivät välttämättä ajattele, että valmennus ei ole vain uusien taitojen harjoittelua ja tekniikan opettamista. Jokaisen urheilijan kohtaaminen ihmisenä päivittäisen vuorovaikutuksen kautta ja urheilun kautta kasvattaminen ovat suuri osa valmentajan työtä. Seuravalmentajan ajan kuvitellaan myös usein menevän ainoastaan oman vastuuryhmän tai vastuuryhmien harjoittelun suunnitteluun ja toteutukseen. Tosiasiassa ainakin taitoluistelussa valmentaja saattaa fyysisesti valmentaa päivän aikana viittä eri ryhmää: alkeisryhmistä kilparyhmiin.

Lisäksi kilpaurheilun harjoittelun suunnitelmallisuus saattaa olla monelle epämääräinen käsite. Valmentajat rakentavat kausisuunnitelman pienistä palasista ryhmälle/urheilijoille asetettujen tavoitteiden perusteella. Kausisuunnitelma on jaettu jaksoihin ajatellen peruskunto-, harjoitus- ja kilpailukausia sekä jäällä että fysiikkaharjoittelussa. Treeneissä harjoiteltavat asiat ovat siis osa suurta kokonaisuutta, mikä saattaa helposti unohtua.

Millainen on valmentajan tavallinen työpäivä?

Arkipäiväni alkaa kolmena päivänä viikossa jääharjoituksella 7.00-8.00. Kotiin päästyäni suunnittelen päivän tunnit, jotka ovat yleensä n. 14.00-19.00 välillä. Valmiiden tuntisuunnitelmien perusteella siis mietin harjoitteet, ajankäytön, tunnin organisoinnin ym. yksityiskohdat tunneille. Ohjeistan tuntiohjaajia alkeisluistelutuntien vetovastuista ja tarkennan mahdollisesti päivän tavoitteita. Jos ryhmien jää- tai fysiikkaharjoitusohjelmat (jaksot) ovat vaihtumassa seuraavalla viikolla, suunnittelen niitä edeltävän viikon aikana.

Lisäksi vastaan vanhemmilta mahdollisesti tulleisiin sähköposteihin tai muihin viesteihin.

Iltapäivästä iltaan olen jäähallilla ja kotiin tullessani suunnittelen seuraavan aamun tunnin valmiiksi. Jos sitä ei ole niin pyrin kotiin päästessäni keskittymään omiin harrastuksiini tai rentoutumiseen. Katson usein taitoluisteluun liittyviä videoita tai harjoitteita netistä, mutta en koe sitä varsinaisena työnä vaan ideoiden saantina ja itsensä kehittämisenä omaa työtäni ajatellen.

Parasta ja palkitsevinta työssänion ehdottomasti nähdä urheilijoiden onnistumiset ja kehittyminen kohti omia tavoitteitaan ja unelmia. Koen myös tuen ja tsempin antamisen haasteissa ja pettymyksissä tärkeäksi osaksi sitä että nautin työstäni. Tässä työssä saan kokea voimakkaita tunteita. Valmentajana oman kehittymisen tunnistaminen on mahtavaa ja se antaa lisää motivaatiota työn tekemiseen.

Haasteena koen ajoittain urheilijoiden ja perheiden sitouttamisen kilpaurheilutason toimintaan, kun nykyään tarjolla on paljon virikkeitä joka puolella.